Auschwitz

Tuntuu jotenkin väärältä tehdä tämmöinen karmaiseva Auschwitz postaus tämmöisenä iloisena ja huolettomana kesäpäivänä, mutta mielestäni tämä on kuitenkin semmoinen asia, joka pitää ottaa nyt blogissani esille.
Kävimme siis luokkani kanssa Latvia-Liettua-Puola-Saksa kiertueella Puolan Auschwitzissa vierailulla.
Saavuttuamme sinne en oikein osannut vielä sisäistää sitä, että olimme ihan oikeasti ihan oikealla keskitysleirillä. (Siis vielä tiedoksi niille, jotka eivät tiedä mikä Auschwitz on, niin se on siis saksalaisten rakentama toisen maailmansodan aikainen keskitysleiri nimenomaan juutalaisille ja kaikille muille natsien "vihollisille". Pelkässä Auschwitzissa tapettiin noin 1,1 - 1,5 miljoonaa ihmistä.)
Menimme aluksi maksamaan sisäänpääsymaksut ja sitten saimme itsellemme sellaiset kuulokkeet, joilla kuuli sen oppaan puheen suoraan omaan korvaan, ettei sen oppaan tarvinnut huutaa siellä ja silloin sai muutenkinkatsella kaikkea ihan rauhassa, kun ei tarvinnut olla ihan kiinni siinä oppaassa.
Ensimmäisenä siis menimme Auschwitz I:seen, eli pääleiriin, jonka rakentaminen alkoi jo vuonna 1940. Nykyään tämä alue toimii siis tietenkin pelkästään museona.
Tein näistä kuvista muuten mustavalkoiset, ihan vain lisätäkseni kuvien tunnelmallisuutta.

Tässä on siis Auschwitzin pääportti, josta menimme sisälle leiriin. Portissa on kuuluisa Arbeit macht frei ("työ tekee vapaaksi") -kyltti.

Tässä on näitä rakennuksia, missä pidettiin esim. vankeja. Jotkut rakennuksista toimivat sairaaloina natseille tai juutalaisille, mutta joissakin niissä tehtiin ihmiskokeita.

Mentiin siis yhden rakennuksen sisälle, josta oltiin tehty pieni museo. Sisälle astuessa siihen seinään oli laitettu tämmöinen taulu.

Tässä on kartta siitä, mistä kaikkialta ihmisiä tuotiin Auschwitziin.

Tossa vasemmalla olevassa kuvassa näkyy vähän lukuja siitä, että kuinka paljon ihmisiä Auschwitziin tuotiin. Eli 1,3 miljoonaa ihmistä, joista 90% oli juutalaisia. Loput olivat sitten puolalaisia, romaneja, neuvostovankeja ja ihmisiä muista etnisistä ryhmistä. Ja SS-sotilaat murhasivat suurimman osan näistä ihmisistä kaasukammioissa. Kuvassa oikealla näkyy muistomerkki, jossa on juutalaisten tuhkia, jotka saatiin kerättyä polttouuneista.

Tässä vitriinissä näkyy natsien kirjanpitopapereita, sillä he pitivät erittäin tarkkoja tilastoja siitä, että ketä Auschwitziin tuli.

Vanha valokuva ihmisitä, jotka oltiin juuri tuotu junalla Auschwitziin.

Valokuva lapsista ja äideistä. Lapset vietiin aina suoraan kaasukammioon, sillä heistä ei ollut leireillä mitään hyötyä. Natsit valitsivat vain kaikista hyväkuntoisimmat ihmiset työleireille ja muut vietiin tapettaviksi. Mutta se syy, että miksi tässä kuvassa täysin hyväkuntoiset äidit ollaan viemässä lastensa kanssa kaasukammioihin on se, että haluttiin vain välttää yleistä paniikkia pitämällä äidit ja lapset yhdessä.

Tässä on kuva kartasta, jossa näkyvät Auschwitz I (oik. alhaalla) ja Auschwitz II - Birkenau (mihin opas osoittaa). Eli Birkenau oli huomattavasti suurempi kuin tämä leiri. Kuvasta huomaa vielä sen, että Birkenaun rakentaminen jäi natseilta kesken, eli siitä oli ollut tarkoituksena rakentaa vieläkin suurempi.

Pienoismalli ja piirrokset kaasukammiosta ja krematoriosta. (Krematorio on siis polttouuni)

Kuva Zyklon B:stä, eli siitä syövyttävästä haposta, jota natsit laittoivat kaasukammioihin.

Muutama Zyklon B purkki

Sitten vaihdettiin parakkia ja mentiin sisälle toiseen rakennukseen, joka oli myös tehty museoksi. Seinällä oli tämmöinen taulu, jossa lukee siis suomeksi että "Tässä parakissa on osa omaisuudesta, jonka SS-sotilaat ryöstivät Auschwitzin uhreilta ja jotka löydettiin leirin vapauttamisen jälkeen."
Ihan ekaks mentiin siellä semmoiseen huoneeseen, missä oli ihan jättimäinen, koko seinän kokoinen lasivitriini, joka oli täynnä hiuksia. Ne hiukset oli tosi takkusia ja näytti enemmänkin jopa villalta, mut ne oli  juutalaisten hiuksia, jotka natsit oli ottanu talteen. Näitä hiuksia sitten myytiin ympäri maailmaa ja kaikki teki niistä sitten mitä ikinä tahtoivatkaan. Siellä huoneessa oli myös toisessa vitriinissä oleva matto, joka oli DNA-näytteiden perusteella tehty juuri nimenomaan juutalaisten hiuksista.
Tässä huoneessa ei siis saanut ottaa kuvia, joten siksi mulla ei oo niitä nyt tässä. Se johtui varmaan siitä, että jos joku ottas salamalla kuvan, niin se saattas jotenki haurastuttaa noita hiuksia tai jotain..
Mut kuitenki.Tää huone oli tosi iso järkytys, sillä kukaan ei osannu yhtään aavistaa, että nurkan takaa tultaisiinki tämmöseen järkyttävään hiushuoneeseen. 
Mulle ainakin tuli flashbackeja kaikista keskitysleirileffoista, joissa niiltä vangeilta leikattiin hiuksia. Mulle tuli heti semmonen tosi ahistunu olo, kun rupesin aattelemaan kaikkia elokuvia ja niitten vankien tuskaa ja kaikkea. Jotkut purskahti tässä vaiheessa jo itkuun ja kaikki muutkin oli joko tosi ahistuneita, surullisia tai vakavia.Vaikka kaikki olivatkin silloin ihan hiljaa, niin en muista yhtään mitään, mitä opas kertoi tästä huoneesta. Itseasiassa en kunnolla muista yhtään mitään mitä hän sanoi koko tämän parakin kierroksen aikana, sillä olin joko niin uppoutunut omiin ajatuksiini tai olin niin järkyttynyt, että en kuullut enkä tajunnut mitään.
Tästä kuitenkin jatkoimme matkaa seuraavaan huoneeseen.

kasapäin silmälaseja

Tässä huoneessa oli siis kaikkien vankien kävelykeppejä, kainalosauvoja, tekojalkoja ja muita proteeseja.
Heti sillä sekunnilla, kun näin tuon tekojalan, niin mua rupes jo heikottaa. Mie en saanut mun mielestäni pois semmosta kuvaa, missä natsit repivät jonkun vanhan ja laihan miehen jalasta tekojalkaa irti.
Et miten se mies itkee tuskissaan ja peloissaan ja natsit vaan heittää sen menemään ilman toista jalkaansa.
Tän mielikuvan jälkeen mun tajuntaan vihdoin iski se, että miten sairasta tämä natsien touhu on silloin oikein ollut.
Että mitä helvettiä sen Hitlerin päässä on oikein liikkunut kun se on ryhtynyt tällaiseen.
Tai mitä pikemminkin niitten sotilaiden päässä on liikkunut.
Eikö niillä jo pikkusen ruvennut omatunto kolkuttamaan siinä vaiheessa, kun ruvetaan repimään toisten tekojalkoja irti ja viskataan jonnekkin kaasukammioon ja kidutetaan kuoliaaksi? Vastaus on mielestäni kyllä ja ei. Että kyllä jotkut heistä (ainakin haluan uskoa niin) tunsivat suuria omantunnon tuskia, mutta eivät vain pystyneet/uskaltaneet laittaa vastaan. Eiväthän he halunneet kokea samaa kohtaloa kuin juutalaiset.
Mutta ennen kaikkea mietin, että mitä itse juutalaiset ajattelivat tästä kaikesta. Minkälaista tuskaa he kokivat? Minkälaista elkoa? Entä epätoivoa?
Kaikkea tätä miettiessäni minulle alkoi nousta pala kurkkuun ja kyyneleet rupesivat pikkuhiljaa valumaan poskilleni. En ollut moneen viikkoon itkenyt niin pahasti, mutta onneksi en ollut ainoa. Lähes kaikki tytöt alkoivat siinä huoneessa itkemään, mutta pojat vaan jatkoivat matkaa ihan pokerfaceina.
On jotenkin tosi vaikeeta selittää, et miten paljon vain yks ainut huone voi vaikuttaa minuun.
Muistan vieläkin sen tunnelman siinä huoneessa.
Ja mie vieläkin muistan sen ahdistuksen ja itkun mikä mulla oli siinä huoneessa.
Mut kerron tästä vähän lisää kunhan pääsen eteenpäin tässä postauksessani.

Juutalaisten kattiloita ja muita astioita, joita kaikki äidit olivat ottaneet mukaan tehdäkseen ruokaa.

Sitten muutama matkalaukku, joihin oli laitettu vielä nimet ja syntymäajat, että ne löydettäisiin olevinaan vielä jälkeenpäin.

Pienten lasten vaatteita ja leluja. Totaalinen itkukuolema ja hermoromahdus.

kenkiä...

harjoja ja suteja

Sitten vihdoin se kierros oli ohi ja tuolla pihalla kävellessä sai vähän rauhottua ja antaa ajatusten mennä pois niistä kauheista mielikuvista. 

Seuraavaksi mentiin sisälle semmoiseen rakennukseen, minne työleiriläiset oltiin majoitettu. Eli ei niitä, jotka meinattiin tappaa, vaan ne jotka oli tehny täällä töitä.

Vaikka näiden elinolosuhteet oli tuolla hyvät verrattuna niihin kaikista pahimpiin mahdollisiin nukkumapaikkoihin, niin silti rupesin tuolla taas itkemään. Jotenkin se itku tuntui olevan todella herkässä, sillä mulla oli vieläkin semmonen tosi surullinen ja ahistunu olo niitten tekojalkojen ja lastenvaatteiden jäljiltä.
Ja tottakai mulle tuli taas niitä mielikuvia kaikista elokuvista ja dokumenteista, joissa ne vangit oli maannu just noilla samaisilla vuoteilla ja ollu tosi huonossa kunnossa ja näin.
Mutta noitten huoneiden jälkeen mentiin rappuset alas semmoiseen kellarikerrokseen, missä oli tosi ahtaat käytävät. Se paikka oli ihan oikeesti pelottavan näkönen ja se oli semmonen kiviseinäinen käytävä, jossa oli sit suljettuja ovia missä oli pienet kurkistusreijät, joista sai kattoo niitten huoneiden sisälle.
Tässä paikassa ei myöskään saanut ottaa kuvia, joten siks mulla ei oo niitä täälläkään.
Mutta siis se kellaripaikka näytti vankilan ja mielisairaalan sekotukselta ja ne huoneet oli aivan järkyttävän näköiset.
Siitä kurkistusreijästä näkyi semmoinen melko pieni huone, joka oli kivinen/betoninen ja tosi likanen ja hämärä.
Se näky oli vielä pahempi, kun kuvittelin sinne sen vangin henkihievereissä makaamaans inne lattialle.
Tässä vaiheessa rupesin jo katumaan kaikkien kauhuleffojan kahtomista, sillä mun päässä vaan tyyliin kuulu huutoa ja kiljumista ja rupesin taas itkemään ihan hulluna.
Sen loppukierroksen kävelin vaan vedet silmissä ja pala kurkussa.

Sitten mentiin semmoiselle sisäpihalle

Sielläsisäpihalla oli tämmöinen seinä, jonka edessä oli sit kaikkia kynttilöitä ja kukkasia. Tällä seinällä oli siis ammuttu kaikkia vankeja.

Ikkunoihin oli laitettu tommoset "eristeet", että ne ihmiset tuolla ei ois tajunnu/nähny et mitä täälläpihalla tapahtu.

ihmiskokeiden sairaala

sähköaitaa

Tässä on sitten ihan ihka oikea kaasukammio. Tää on ainut kaasukammio, mitä natsit ei tuhonnu. Tää on myös Auschwitz I:sen ainut kaasukammio, sillä tää oli vähän niinkuin semmonen kokeiluversio, missä testattiin et miten tehokas kaasukammio voi olla.

Tää on sitten sieltä sisältä. Sain täällä taas suurinpiirtein samanlaisen itkukohtauksen kuin niissä muissaki paikoissa.

Sitten siirryttiin Auschwitz II - Birkenauhun. Tää on se pääportti ja se rautatie, millä kuletettiin ne kaikki vangit tänne.

Jonkinlaisen vaunun jäänteet

Auschwitz II - Birkenau, varsinainen tuhoamisleiri

rautatie

Sitten mentiin sisälle tommoiseen parakkiin.

vessat.....

Sitten mentiin rappuset ylös siihen vartiotorniin, josta näki tän koko leirin ihan kunnolla. Ja se ei näy kauhean hyvin näissä kuvissa, mutta tää leiri oli oikeasti ihan jättimäinen.

Tässä näkyy vain pelkkiä jäänteitä kaasukammioista, sillä natsit tuhosivat ne heti kun olivat hävinneet sodan.

Ja siihen loppui meidän Auschwitz vierailu.
Tän jälkeen mentiin takaisin bussiin ja lähdettiin sitten ajamaan kohti Berliiniä.
Alkumatkasta kaikki oli tosi vaisuja, paitsi pojat jotka heitti vaan läppää. Kaikki tytöt oli vieläkin ihan järkyttyneitä koko vierailusta. Ei kyllä mikään ihme, tää paikka oli niin järkyttävä, että muistan tämän varmasti koko loppuelämäni. Minua vain ihmetyttää, että miten jotkut voivat olla siellä vaan niin pokerina. Ihan tunteettomina. Mutta ehkä se johtuu siitä, etteivät kaiki ajattele asioita yhtä kummallisesti kuin minä.
Mutta luulen, että voisin hyvinkin tulla vierailemaan Auschwitzissa vielä uudestaan. Ehkä sitten aikuisena, niin osaan miettiä silloin asioita syvällisemmin.
Mielestäni Auschwitz on semmoinen paikka, jossa jokaisen pitäisi joskus käydä.
Mun on jotenkin tosi vaikeeta selittää, et miten kauheaa oli oikeesti nähdä toi kaikki, mutta sen voin sanoa, että tämä on todella pysäyttävä paikka.
Se pistää vähän miettimään, että miten julmia me ihmiset oikeasti voimme olla.
Ja että miten paljon pahuutta maailmasta löytyy. Miten paljon pahoja ihmisiä.
Ja kuinka paljon hyviä, viattomia ihmisiä on tapettu vain heidän uskonnon tai ulkonäön takia.
Tämän Auschwitz vierailun jälkeen oppii myös vähän arvostamaan elämää. Että kuinka hyvin meidän asiamme ovatkaan.
Ja oppii myös suvaitsemaan paremmin erilaisia ihmisiä. Että ihmisten ulkonäkö, uskonto tai mikään seksuaalinen suuntautuminen eivät oikeasti merkitse mitään. Se on se ihmisen luonne, joka ratkaisee.
Joten eläkäämme elämäämme täysillä. Ilman ennakkoluuloja, suvaitsemattomuutta ja ahneutta.

Tässä on muuten pari elokuvaa, jotka kannattas katsoa:

Poika raidallisessa pyjamassa

Schindlerin lista